25. kesäkuuta 2016

Kohti uutta

Tarkoitukseni oli istahtaa sohvalle tietokoneen ääreen ja kirjoittaa, mutta tietokone päätti toisin, taas.

Pääsen helpommalla kun näpyttelen puhelimella, vaikka tämä hihihihihihihitaampaa onkin.  Mihinkäs Tässä kiire.. valmiissa elämässä..

Napit vain korville, kuuntelen musiikkia ja annan sanojen tulla.

Taas viimepäivinä on tullut pohdittua kovin elämän syvällisiä puolia. Eilen, juhannusaattona, olin Ystäväni luona viettämässä iltaa poikieni kanssa.

Elämän filosofointia punaviinilasi kädessä aamun pikkutunneille saakka. Voi luoja miten se teki hyvää. Ystävät joiden kanssa on hyvä olla, ovat terapiaa sielulle.

Elämässäni on tapahtunut paljon, suurin asia lienee se että eroan, ja mies lähtee n.viikon päästä viimeistään tästä asunnosta pois.

Kaikki se rakkaus joka on ollut, on osittain sydämessä, mutta enemmän muistoissa.

Ymmärrys ja hyväksyntä että yhteinen taipaleemme on ohi on täyttänyt minut.

Olen kasvanut, olen oppinut kuuntelemaan itseäni ja sitä mitä ympäristö haluaa minulle kertoa.

Silti koen syvällisyyteni olevan vasta vauvankengissä. Niin paljon ymmärrettävää ja opittavaa.

Tutustuin jonkin aikaa sitten ihmiseen, joka saa minut venymään yhä pidemmälle. Syvällisyys ja henkisyys hänessä saa minut uteliaaksi ja kiinnostumaan kaikesta yhä enemmän. Hänessä on jotain hyvin kiinnostavaa.

En usko sattumiin. Kaikelle elämässä on jokin tarkoitus, niin hyvällä kuin pahallakin.

Myös kohtaaminen tämän ihmisen kanssa tuo jotain uutta minulle, ja ehkä minä hänelle.

Mieleni lepää juuri nyt. Tuleva ex-mieheni ei ole kotona (ehkä vasta huomenna), pienimmät lapseni nukkuvat ja isommat puuhailevat omiaan.

Ihana rauha.

En malta odottaa että tästä tulee arkipäivää, että saan nauttia tästä joka ikinen ilta..

Elämä muovaa sinua, se antaa jatkuvasti mahdollisuuksia syvempään, seesteisempään elämään.

Se miten sinä itse kohtaat asiat, miten niistä ajattelet, vaikuttaa siihen miten se sinuun vaikuttaa. ..Nyt jäin lukemaan tuota lausetta yhä uudelleen ja uudelleen, sain sen kuulostamaan hassulta omassa päässäni, enkä loppujenlopuksi tiedä onko siinä järjen hiventäkään.

Mutta tarvitseeko sitä aina ollakaan?

Ei tarvitse.

Go with the flow.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti