Kasvu

Makaan vuoteessani musiikkia kuunnellen, rauhallisia säveliä, kauniita sointuja.
Pohdin elämää. Miten se avautuu eri tavoin, kun sille avaa silmänsä. Se on aina läsnä, mutta sitä ei näe ellei tietoisesti yritä.
Elämä tuo eteen niitä asioita mitä kulloinkin tarvitset. Esimerkkinä ihmiset. Joillakin on suurempi merkitys ja he tulevat juuri oikeaan aikaan.

Omassa elämässäni on juuri nyt tällainen ihminen. Miespuolinen ystävä. Erikoinen tapa tutustua, mutta se oli tarkoitettu niin. Jaamme henkisesti paljon asioita. Kohtalomme oli tavata juuri Tässä hetkessä. Koen hänen kanssaan syvää hyvänolon tunnetta ja turvaa. Ja Luotan häneen aivan täysin, vaikka emme ole tunteneet hyvin pitkään. Voimme olla vierekkäin sanomatta sanaakaan.
Harvinaislaatuinen suhde harvinaislaatuiseen ihmiseen.

Olen oikeastaan yllättynyt miten oma tuore eroni onkin väsyttänyt minut. Myönnän sen. Tunnustan tunteeni, hyväksyn ne. Se on vahvuuteni.
Myönnän myös että tunnen kipua särkyneestä liitostamme. Surua. Kaipuuta, niihin hyviin asioihin hänessä.
Mutta ratkaisuni on tehty ja se on oikea vaikka koskeekin hyvin paljon.
En ollut edes myöntänyt miten paljon.

Haluan luottaa sydämeeni, sen sanomaan.
Mikään ei koskaan ole yksinkertaista, mutta onko mikään myöskään niin monimutkaista kuin mitä Me itse siitä teemme? Ajatustemme labyrintissä juoksemme umpikujaan kerta toisen jälkeen. Mutta onko se loppujen lopuksi umpikuja? Ehkä emme vain näe sitä mahdollisuutta siinä? Suljemme silmämme siltä, käännämme selkämme ja etsimme toisen reitin. Luulemme sen olevan helpompi.

Älä Juokse karkuun sydäntäsi. Anna sen liekin palaa, lämmitä kätesi sen liekkien nuollessa sisintäsi. Päästä se sisään, vapaaksi. Se on sinussa itsessäsi. On nyt ja on aina ollut. Huomaa se.
Rakasta sitä.