Olen koko viikon ihmetellyt hiljaisuutta sisälläni, ajatellut sen johtuvan väsymyksestä. Mutta tänään ymmärsin että ei se siitä johdu.
Minulla ei ole ollut tarve sanoittaa itseäni, puhua liikoja.
Ystäväni kanssa kun puhuin puhelimessa, ymmärsin. Minun ei tarvinnut kuin itse alkaa puhua hänelle asiasta, mutta itse ymmärsin. Hänellä on hassu vaikutus. Hänen kanssaan jutellessani olen ymmärtänyt itsestäni paljon, aivan itsestään. Aivan kuin hänessä olisi jokin ihmeellinen voima joka saa ymmärtämään itseään paremmin. Vaikka hän ei periaatteessa sanoisi tai tekisi mitään.
Se mitä ymmärsin hiljaisuuden merkitsevän on;
Minussa on rauha. Minussa on niin syvä rauha tällä hetkellä. En voi sitä sanoin selittää.
Rauha kaikkeen. Itseeni, kaikkeen ympärillä.
Ja se vain on. Sen läsnäolon voima on mieletön.
Ja todella hyvä olla juuri nyt. Minulla. Itseni kanssa. Minulla on rauha itseni kanssa..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti