Muistot

Pitkästä aikaa rustaan taas rivejä, vaikka eipä sillä väliä, ei näitä juttuja moni varmasti edes lue, eikä se haittaa. :)

Tänään rupesin järjestelemään erästä vanhaa kaappiani, ja tietenkin sieltä löytyi sitten paljon muistoja, teiniajalta. Sai minut pohtimaan kaikkea mitä on ollut, ja mitä on nyt.

Ihmisiä jotka ovat jääneet taakse, ja ihmisiä jotka ovat edelleen polullani mukana kulkeneet nämä kaikki vuodet, enemmän tai vähemmän yhteydessä. Mutta kuitenkin läsnä edelleen sydämessäni.

Ja huomaan ajattelevani, että ne ihmiset, jotka minulle olivat ne kaikista tärkemmät silloin joskus.. ovat jääneet taka-alalle. Miksi? 

Tottakai ihmisten elämä muuttuu ja virta vie mennessään. Huomaan vain, että vaikka minulla on muutama hyvä ystävä joihin voin aina tukeutua.. Minulla ei ole ketään sellaista jolle voisin soittaa milloin vain jos siltä tuntuu että haluan jutella. Siitä ehkä saan syyttää myös itseäni. Oma elämäni on vienyt minua eteenpäin, ja kaikki mitä eteeni on tullut..

En tosin koe siitä surua, ymmärrän kyllä että kaikilla on oma elämänsä. 

Ja siksi tämä kirjoittaminen, ajatusten kanavointia ja selkiyttämistä minun tavallani.

Vaikka muistot ovat menneessä, ne elävät sydämissämme. Vaikka niillä ei ole mitään merkitystä nykyisessä hetkessämme, ne ovat silti sellaisia jotka ovat muokanneet meistä sen mitä olemme. Ainakin osittain. Niin hyvässä kuin pahassa. Ne saavat myös hymyilemään, saattavat saada itkemään. Kaikki tunteiden kirjot. Mutta muistot ovat vain muistoja. Niistä pitää osata päästää irti. Jotkut asiat ovat vaikeita ja niistä pitää päästää irti. Ja pitää huomata myös oma kasvunsa, eikä elää menneessä. Se tukahduttaa.

Mä olen iloinen siitä kaikesta mitä minulla on ollut, ja arvostan kaikkea mitä minulla nyt on. Kaikki yhdessä, ovat tehneet minusta sen mitä olen. Ja niin, vaikka suurimmalti osin, itse vaikutan siihen asiaan eniten.

Nyt taidan lähteä mennä tekemään lapsilleni pannukakkua.

Mukavaa iltaa kaikille.