27. helmikuuta 2017

Myllerrys

Minulla kirjottaminen on jäänyt. 
Olen tehnyt useita luonnoksia, mutta luonnoksiksi ne ovat jääneet. 
Olen ollut väsynyt. Todella, todella väsynyt.
Viime vuosi verotti aikalailla hektisyydellään. En osannut edes arvata miten paljon kaikki tapahtunut minuun vaikuttivat, ennen kun oma elimistöni alkoi heittää varoituksiaan. 
Ja koska olen oppinut kuuntelemaan sitä mitä kroppani minulle haluaa sanoa, tiesin että minun täytyy ruveta kuuntelemaan sitä.
Siitä on vuosia kun olen ollut näin väsynyt. Ja oma jaksamiseni on ollut mitä on. Arkea pitää pyörittää ja huolehia lapsista jne. Tottakai. Mutta vaikka miten olen opetellut tuntemaan itseni, ja viime vuosi oli kasvun vuosi henkisesti, niin ilman niitä kaikkia raskaita asioita, en olisi tässä nyt. 
Kaikki ne tunnekuohut, Surut, ilot, vihat, syyllisyydet.. kaiken läpikäminen  omassa päässäni ja itseni kohtaaminen, ei ole ollut helppoa. Itseni tuntemaan oppiminen, itseni hyväksyminen ja ajatusteni muuttaminen.. Silti kiitän kaikesta. Todella oppimisen vuosi oli viimevuosi. Ilman sitä, nykyinen hetkeni ei olisi tämmöinen. En olisi onnellinen.
Nyt olen väsynyt, mutta silti onnellinen. Omituisesti sanottu. Mutta totta.
Sydämessäni tunnen eri tavoin kuin ennen. Vai pitäisikö sanoa että tunnen sydämeni eri tavoin. Kyllä, juuri näin. Tunnen sydämeni eri tavoin. Hyväksyntä. Kaiken hyväksyntä. Siitä kaikki lähtee.

Olen lukenut viimevuonna paljon, esimerkiksi energioista, miten ne vaikuttavat jne. 
Tänään kävin itse ensimmäistä kertaa elämässäni energiahoidossa. Sattumalta löysin paikan, kävelin ohi. Koskaan ennen en ole sitä paikkaa huomannut, ja tiesin että tuonne minun täytyy mennä.
Se oli kokemus. Hyvä sellainen. Hoitoa tekevä osasi sanoa asioita kehostani ja tuntemuksistani ilman että sanoin mitään.
Hän antoi minulle uutta erilaista energiaa. Puhdisti. Oloni oli hoidon jälkeen kevyt ja todella pirteä. Ja nimenomaan tuo kevyt. Ja positiivinen. Kuin jotakin olisi nostettu harteiltani, jokin taakka. Ja se tuntuu todella hyvältä.

Ihminen kantaa vanhoja taakkoja, monet lapsuudesta saakka, monet taas ovat "sukuperintojä" soluissamme. Minä ainakin uskon siihen. Maailmassa on liikaa selittämättömiä asioita, eikä kaikki ole mustavalkoista. Mutta nämä taas minun mielipiteitäni ja miten minä tunnen. 
Ei ole oikeaa tai väärää näissä asioissa. *hymyilee*
En ole tuputtamassa mitään kenellekään, itse sanon vain omalla kohdallani että energiahoito toimii.
Ja aion mennä sinne uudelleen.
Haluan "järjestää itseni uuteen uskoon". 
Opettelen  silti yhä, haluan jotain vielä enemmän itsestäni irti. Aika näyttää mitä..


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti