26. kesäkuuta 2017

Kaksoisliekistäni kohti omaa elämää

Katselen kelloa ja huomaan sen olevan jo myöhäisessä iltapäivässä. Mihin tämäkin päivä on hukkunut?!
Olen paljon miettinyt miestä joka on kaksoisliekkini. Se kokonaisuus, matka jonka olen kulkenut tavattuani hänet.. Huikea. Mutta silti ihan alussa vielä. Tai kenties lopussa. En osaa sanoa sitä eikä minun sitä tarvitse tietääkään.

Lueskelin muutama ilta sitten vanhoja meilejä joita toisillemme lähettelimme kun vielä olimme yhteydessä. Siitäkin on jo puolitoista vuotta kun hän jätti minut kuin nallin kalliolle, häipyi sanomatta sanaakaan. 
Mutta minä ymmärrän. Ehkä jopa paremmin kuin hän itse tällä hetkellä. 
Hän oli kirjoittanut minulle erään meilin, missä kertoi tunteestaan, että välillämme on jokin erikoinen yhteys, hän tunsi kuin olisin aina ollut hänen vieressään, vaikka en fyysisesti ole edes ollut, tai edes yhteydessä emme olleet teinivuosien jälkeen kovin intensiivisesti. Hän sanoi että asiat mitä kerron itsestäni, ei tunnu tulevan yllätyksenä koskaan. Hän mainitsi jopa että tuntee kuin meidän auramme sopivivat yhteen täydellisesti.. Miten hän onkaan tuollaisia ajatellut silloin?? Se on yksi kaksoisliekkisuhteessa.. Yhdestä sielusta jakauduttu.. Siksi tuttuuden tunne. Siksi se selittämätön yhteys jota ei voi katkaista vaikka ei yhteydessä olisikaan.
Laitan loppuun linkin eräästä tekstistä missä kerrotaan kaksoisliekkiydestä jos haluaa lukea.


Olen kulkenut pitkän tien tähän mielenrauhaan hänen ja omien tunteideni suhteen. Puolitoista vuotta töitä se vaati.
Viimevuosi oli ahdistusta, pelkoa, kauhua, kieltämistä ja rikkinäisen sydämen paikkaamista. En varmasti olisi jaksanut arkea elää ellei minulla olisi ollut lapset ja pakko vain jatkaa eteenpäin.
Kun kaksoisliekki-artikkeli tuotiin silmieni eteen, itkin kun se selitti minulle niin paljon. Ymmärsin että en ole tullut hulluksi vaan hänen käytökselleen oli selitys.
Tänä vuonna olen päästänyt irti hänestä. 
Kaipaan häntä ja toivon että hän jossain vaiheessa tulisi elämääni, edes käväisemään, mutta en oleta enkä odota enää mitään. Se osa minusta on päästänyt irti. Aina hän tulee olemaan sydämessäni ja syvällä sielussani, tekee hän mitä tahansa. Se ei tule koskaan muuttumaan.
Minun on tästä hyvä jatkaa kohti omaa itseäni ja sitä mitä minä haluan olla ja tehdä elämäni kanssa.

Luopumisen tuskaa on myös tämä eroni exästäni. On ollut vaikeaa ja olen todella itkenyt, mutta se on vain hyvä. Päästän irti vanhasta ja teen tilaa uudelle. 
En anna tuskan vallata minua, vaan annan sen elää minussa, hyväksyn sen ja pikkuhiljaa jatkan eteenpäin.
Mitä tunteiden vuoristorataa ja itsetutkiskelua tämä kaikki onkaan ollut.... Kasvua omassa itsessäni. Eikä mitään olisi tapahtunut ellei tämä liekkini olisi tullut elämääni. Todennäköisesti en olisi vieläkään uskaltanut lähteä liitosta joka on syönyt minua vuosia. Rakkaudesta huolimatta.
Kaikella on tarkoituksensa. Aina.
Ja asiat tapahtuvat kuten niiden kuuluukin ja silloin kun aika on oikea.

Katselen naapurin pikkutytön iloa kun hän pomppii trampoliinilla. Sitä iloa ja rakkautta elämää kohtaan. Sitä aitoutta, viattomuutta jonka vain lapsi osaa. Sitä puhdasta rakkautta. Miksi me kasvaessamme unohdamme sen, miksi?

Viisivuotias poikani juoksi juuri sisään ja tokaisi jostain syystä kappaleesta joka soi taustalla että "oi, tää on mun lemppari". 
Hymyilyttää, sillä hän ei ole montaa kertaa edes tätä kappaletta kuullut, mutta minulle on hyvinkin tärkeä. Esittäjä varsinkin, tietyistä syistä.
Kappaleena oli Poets Of The Fallin "Rebirth". Itse kun näin youtubesta tämän laulun ekan kerran, kylmät väreet kulkivat läpi koko kehoni ja itkin. 

          https://www.youtube.com/watch?v=7mKhjUpgAcs

Jos kaksoisliekkiys kiinnostaa, suosittelen lukemaan aiheesta enemmän, googlettamalla löytyy paljon tietoa nykyään. Enemmän kuin itse löysin viime vuonna.
Yksi mielenkiintoisimpia ja vaikeimpia suhteita koskaan. Mutta tärkein tuossa suhteessa on ymmärtää sen vaikutus itseen. Siihen se tähtää. Kohti sitä omaa minuutta ja työtä jonka teet itseäsi varten. Et liekkiäsi tai ketään muutakaan varten. 
Kaksoisliekkisuhde on ennenkaikkea matka itseen ja sinä olet sen matkan päämäärä. Ei toinen osapuoli.

          http://www.viestejavalosta.fi/kaksoisliekki

          http://www.kuudesaisti.net/meilta-ja-maailmalta/oletko-kohdannut-kaksoisliekkisi

Paljon rakkautta kaikille teidän päiväänne. <3 




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti