Valoa

Oih miten pitkä aika taas kun olen viimeksi rustallut tänne.. 

Elämäni vain on ollut yhtä myllerrystä. 

Sain elämääni kolme uutta ihmistä, kuin taikaiskusta, tuossa alkukeväällä, ja siitä alkoi myös oma ihmeellinen kasvuni ja katsominen sisimpään.

Luulin että viime vuosi oli minulle jotenkin erikoisen kasvattava, niin ei ole mitään verrattuna sille heräämiselle joka henkisesti on nyt viime kuukausien aikana tapahtunut.

Kaikki tämä alkoi siitä kun päätin mennä teetättämään astrologisen kartan itselleni, mitä se kertoo. Ja se saikin minut suuntaan jota en olisi koskaan uskonut..

Astrologi palautti mieleeni menneitä asioita lapsuudesta, ja osasi kertoa hyvin tarkasti millainen olen, ja mitä olen ollut entisessä elämissä ollut.

Hän palautti mieleeni lapsuuden tukahdetun haaveen, olla parantaja. Ja sitä kohti olen nyt menossa.

Vähän tämän jälkeen nämä kolme ystävääni tulivat elämääni ja päivääkään ei ole kulunut ettemmekö olisi olleet yhteydessä

Meillä on todella jännä yhteys toisiimme ja uskon täysin että olemme samaa sielunperhettä. 

Samalla otin elämääni myös enkelit. Hyvin varovaisesti. Olen aina uskonut enkeleihin, sillä tavoin kaukaa.. Mutta ne ketkä ovat enkeleistä puhuneet vahvemmin ja uskoneet, pidin jotenkin hörhöinä. Minulle se suurin kynnys siinä oli että enkelit kuuluvat vain uskontoon. Ja miten väärässä olenkaan ollut. Enkelit ovat niin paljon muuta. Täynnä rakkautta ja antavat apua mikä ei liity mitenkään uskontoon ja hengellisyyteen, vaan henkisyyteen.

Jokainen toki kokee asian kuten haluaa, mutta tämä on minun ajatusmaailmani. Pienin askelin otin siis enkelit ajatuksiini ja nykyään he ovat osa arkeani. 

Yhtään enkeliä en ole nähnyt, mutta olen kyllä tuntenut heidän läsnäolonsa. Ja saanut myös apua sekä kysymyksiä esittäessä löytänyt höyheniä. 

Eräässä edellisessä kirjoituksessani kerroin että palasin yhteen mieheni kanssa josta erosin viime kesänä, sitä onnea kesti vajaan puoli vuotta kun jouduin toteamaan että ei vain kertakaikkiaan toimi. Ainakin se kortti on nyt katsottu.
Raskas oli sydämeni kun täytin lopullisen avioerohakemuksen, sinä päivänä itkin.
Ja nyt itken taas, kun hän on löytänyt elämäänsä jonkun uuden. Rakastan häntä suunnattomasti vaikka en hänen kanssaan voi olla. Se kipu on todella raastava. Mutta se on vain hyväksyttävä ja elettävä asian kanssa. Vanha sanonta aika parantaa haavat pitää paikkaansa..

Olen joutunut kohtaamaan omia pelkojani todella paljon.. Mutta se liittyy myös kaksoisliekkiin. En muista enää olenko siitä kirjoittanut.. Mutta mikäli en ole niin voin sitä vähän avata.

Kaksoisliekkihän nostaa esiin itsessä ne työstettävät asiat. Hänen kohtaamisensa, joka kaikilla on omanlaisensa, saa rattaat pyörimään todella vauhdilla. Niin paljon tulee eteen lyhyessä ajassa että se saa pään vallan sekaisin. Saa sydämen riekaleiksi ja jopa epäilemän omaa mielenterveyttään.  Liekkisuhde on se kaikista vaikein suhde mitä olla saattaa, se haastavin. Se on myös se kaikista vahvin, jonka rakkaus kestää elämästä toiseen, kun sielut etsivät toisiaan, samalla omaa itseään vahvistaen ja kokemuksia keräten.

Enkä minä tiedä tulenko koskaan olemaan suhteessa tämän ihmisen kanssa vai en. Minulle on tärkeintä että hän löytäisi sen onnen itsessään ja rohkeuden tehdä kuten sydän sanoo. Hänellä ei ole helppo elämä ollut eikä ole nytkään. Mikään ei silti muuta rakkauttani häneen, on hän sitten kanssani tai ei.

Se kolikon toinen puoleni josta kerroin ensimmäisissä kirjoituksissani.. on se kaksoisliekkini. En epäile sitä hetkeäkään. Hän tulee elämääni kun on valmis, mutta en odottele henkeä pidätellen. 

Hän tekee omat valintansa mitä haluaa, ja minä haluan nyt keskittyä siihen mitä minä haluan elämältäni ja saada selville mihin minusta on. 

Minulla on vielä pitkä taival itseni kanssa vaikka hyvällä mallilla asiat ovat nytkin. Pitkälle olen päässyt ja siitä saan kiittää myös uusia ystäviäni, uutta perhettäni. Sitä he ovat minulle. Perhettä. <3