Tämä hetki

Jälleen uusi viikko alkanut, ja syksy tekee tuloaan.

Päätin ottaa koneen eteeni ja kirjoittaa, mutta jälleen alkoi mielessäni kummittelemaan toisen blogin avaaminen. Miksi? Jostainhan se kumpuaa. En toki olisi tätä jättämässä, mutta tuntuu että nyt tarvitsen jotain muuta. 

Minulla on niin vahva halu auttaa muita ihmsiä, varsinkin tässä kaksoisliekki teemassa, sekä muutenkin henkisyyden puolella. Tiedän että voin auttaa monia, joten kutsumus olisi..

Juon aamukahviani ja mietin tätä hetkeä, viileä ilmavirta avoimesta ikkunasta tavoittaa minut, kirpeää syysilma tuoksuu, tai jos haistaisinkin sen, nenäni on hieman tukossa. Ollut nopea pikainen flunssa, kurkkukivun kera. Tosin, kurkkukivun selätin hyvin nopeasti kivien energoilla..

Koti on hiljainen, lukuunottamatta jääkaapin hurinaa, kellon tikitystä ja kissan huokailua. Ja toki tästä naputtelustani koneellani kuuluu oma äänensä. :)

Lapset ovat koulussa, nuorimmaiset isällään tämän viikon. Olen hyvin tyytyväinen elämääni.

Näin kaksoisliekkini viikonloppuna, nyt toistamiseen. Ja kohtaaminen oli edelleen samantyylinen, hän ei uskaltanut katsoa minuun lähellä ollessa, minkä ymmärrän täysin. Mutta kaukaa hän katseli hyvinkin paljon.

Ja energeettinen yhteys oli vahva. Vahvempi kuin koskaan. Tunsin heti energoissa kun hän huomasi minut. Tunsin myös lämmön, ja sen että hän oli jopa tyytyväinen siihen että olin paikalla. Salaa. 

Suuri muutos energoissa siihen kun edellisen kerran näin hänet viime kuussa. Jotain on tapahtunut.

Tämän "kohtaamisen" jälkeen, oma oloni oli huikea. Olin koko päivän niin täynnä rakkautta ja iloa jo silloin..Mutta kotiin kun saavuin niin tunne vain voimistui. Olisin halunnut halata kaikkia. Rakastin kaikkea ja kaikkia. Ja tunsin energiani liikkuvan hyvin vapaasti kehossani, se tuntui hyvältä ja lämpimältä. Näin voimakkaasti en ole niiden liikkuvutta tuntenutkaan.

Olin eräänä päivänä ulkona kävelyllä ja nojailin jälleen mäntyihin, pysähdyin hetkeen. Kuuntelin luontoa, ja hetken verran tunsin valtavaa yhteyttä luontoon, en edes huomannut kun kyyneleeni vain valuivat. Uskon että olin samalla taajuudella luonnon energioiden kanssa.

Ja eilen, liekkini energiat humahtivat yhtä äkkiä illalla luokseni, hyvin vahvoina, näin mielessäni hänen kasvonsa, tunsin kaipuunsa, ja huomasin itkeväni ja hengittäväni raskaasti.

Tätä ei ole tapahtunut moniin kuukausiin, että olisin tuntenut hänen energiansa näin. Ja näin vahvasti sitä ei myöskään ole tapahtunut. On se sitten hänen puoleltaan tietoista minun ajatteluani tai tiedostamatonta, korkeamman minän. Mutta hänen energioitaan yhtälailla.

Energioista vielä lisää. Nyt muutenkin tuntuu että energiat liikkuvat aivan eri tavalla universumissa.. Paljon on ihmisillä negatiivisia tunteita ja tuntevat olevansa hukassa. Monet ihmiset kavahtavat energioita.. Monet ihmiset jotka eivät edes tietoisesti energoitaan ajattele, kokevat samaa elämässään. Vastoinkäymisiä ja tuskaa. Epätoivoakin.

Ja minulla on niin vahva tunne että jos saan edes yhden ihmisen ajattelemaan positiivisemmin ja kohti rakkautta itseään kohtaan, olen onnistunut "työssäni".

Huomaan olevani koko ajan enemmän oma itseni, ja tuovan sitä myös rohkeasti esille.

Huolimatta siitä että jotkut eivät usko henkiin, energoihin, edellisiin elämiin tms. Mutta se on ihan okei. Jokaisella on se oma polkunsa mitä kulkea.

Kukaan ei ole oikeassa eikä väärässä. Me olemme vain eri kohdilla polkujamme. Kaikkea ei tarvitse ymmärtää. Jokainen on silti ainutlaatuinen ja äärettömän tärkeä. :)

Rakkautta päiväänne.