Kyllä elämä osaa olla vaikeita asioita täynnä. Milloin ihminen tietää että tekee oikeita ratkaisuja, varsinkin ku kyse on isoista asioista jotka vaikuttavat monen elämään?
Minä olen nyt oppinut kuuntelemaan sydäntäni, ja luottamaan intuitiooni. Huomaan ympärilläni selkeitä merkkejä, ratkaisuni om oikea eikä minun pidä sitä pelätä.
Olen katsonut mieheni surua ja vihaa. Tulevan ex-mieheni. Hän ei halua hyväksyä tilannetta, eroa, jota minä haluan. NYT pikkuhiljaa hän alkaa ymmärtämään että tilanne on tosi. Ja häneen koskee.
Itse työnnän tunteet erosta vielä taka-alalle, tunnen jo nyt että tästä tulee vaikeampaa kuin mitä olin ajatellut. Tai kuvitellut.
Ihminen, jonka ajattelin olevan elämän kumppanini, lopun elämääni.. Yhteinen tiemme on tullut päätöseen. Osittain. Sillä polkumme jatkuu kyllä vielä yhdessä mutta toisella tavalla, meillä on yhteisiä lapsia. Tilanne vaatii sopeutumista molemmilta.
Vaatii yllättävän paljon, että luopuu itselleen rakkaasta ihmisestä. Todeta ja hyväksyä se että tämän hetken tilanteen mukaan, emme voi elää yhdessä. Se vaatii rohkeutta.
Uusi tie pelottaa.
Joutuu luopumaan niin paljosta, mutta saa jotain uutta tilalle.
Asiat eivät koskaan ole yksiselitteisiä.
Ja kuka tietää mitä tulevaisuus tuo tullessaan. En sulje sitäkään pois, että joskus palaisimme yhteen. Sitä ei vain voi tietää.
Totuus koskee. Mutta ilman kipua et voi kasvaa. Itkut on itkettävä. Ne helpottavat tuskan tietä kohti uusia tuulia.
Itse keskityn nyt siihen että joka päivä teen jotain mistä nautin. Ja että joka päivä muistutan itseäni olemaan hetkessä, elämään hetkessä. Etsimään jokaisesta päivästä, jokaisesta tunnista, jotakin hyvää, jotain iloista, joka saisi minut hymyilemään.
Minun polttoaineeni on positiivisuus. Hymy, ilo ja nauru.
Minä luotan itseeni.
Minä olen hyvä juuri tämmöisenä kuin olen.
Minä riitän itselleni, ja muistutan itseäni olemaan hyvä itselleni. Joka päivä.
Ole hyvä itsellesi.
