Kasvu

Makaan vuoteessani musiikkia kuunnellen, rauhallisia säveliä, kauniita sointuja.
Pohdin elämää. Miten se avautuu eri tavoin, kun sille avaa silmänsä. Se on aina läsnä, mutta sitä ei näe ellei tietoisesti yritä.
Elämä tuo eteen niitä asioita mitä kulloinkin tarvitset. Esimerkkinä ihmiset. Joillakin on suurempi merkitys ja he tulevat juuri oikeaan aikaan.

Omassa elämässäni on juuri nyt tällainen ihminen. Miespuolinen ystävä. Erikoinen tapa tutustua, mutta se oli tarkoitettu niin. Jaamme henkisesti paljon asioita. Kohtalomme oli tavata juuri Tässä hetkessä. Koen hänen kanssaan syvää hyvänolon tunnetta ja turvaa. Ja Luotan häneen aivan täysin, vaikka emme ole tunteneet hyvin pitkään. Voimme olla vierekkäin sanomatta sanaakaan.
Harvinaislaatuinen suhde harvinaislaatuiseen ihmiseen.

Olen oikeastaan yllättynyt miten oma tuore eroni onkin väsyttänyt minut. Myönnän sen. Tunnustan tunteeni, hyväksyn ne. Se on vahvuuteni.
Myönnän myös että tunnen kipua särkyneestä liitostamme. Surua. Kaipuuta, niihin hyviin asioihin hänessä.
Mutta ratkaisuni on tehty ja se on oikea vaikka koskeekin hyvin paljon.
En ollut edes myöntänyt miten paljon.

Haluan luottaa sydämeeni, sen sanomaan.
Mikään ei koskaan ole yksinkertaista, mutta onko mikään myöskään niin monimutkaista kuin mitä Me itse siitä teemme? Ajatustemme labyrintissä juoksemme umpikujaan kerta toisen jälkeen. Mutta onko se loppujen lopuksi umpikuja? Ehkä emme vain näe sitä mahdollisuutta siinä? Suljemme silmämme siltä, käännämme selkämme ja etsimme toisen reitin. Luulemme sen olevan helpompi.

Älä Juokse karkuun sydäntäsi. Anna sen liekin palaa, lämmitä kätesi sen liekkien nuollessa sisintäsi. Päästä se sisään, vapaaksi. Se on sinussa itsessäsi. On nyt ja on aina ollut. Huomaa se.
Rakasta sitä.

Ajatus

Elämä täynnä uutta, täynnä vanhaa.
Voisi sanoa että joskus asioilla on tapana hajota, mutta tekevätkö ne todella niin? Mielestäni uutta rakentuu vanhan päälle, mutta se ei tarkoita että vanha murtuu sen alta.
Voi olla että vanha toimii peruspilaria uudelle. Ei aina, mutta joskus. Jos sen osaa nähdä niin.

Kaikki elämässä antaa jotakin, antaa itsestään sinulle jotakin. Huomaatko sinä sitä? Ymmärrätkö? Otatko sen vastaan vai työnnätkö pois?

Älä anna ajatusten hallita sinua. Hallitse sinä niitä! Pidä ne renkenä. Opeta niitä, muuta niitä jos et ole niihin tyytyväinen.
Sinulla on voima. Ajatukset ovat vain ajatuksia.

Oma oloni tänään raskas. En tiedä miksi. Tai tiedän. Annan tietoisesti tiettyjen ajatusten olla läsnä, nyt hetken. Kutsuakseni jotakin luokseni.
Mutta se tuntuu raskaalta. Hurjan raskaalta. Mutta se on jotakin mitä minun on tehtävä. Kokeiltava ajatusten voimaa.
Ajatukset ovat energiaa. Uskon sen. Niillä on vaikutus kun uskot. Kun uskot todella, todella, koko sydämestä.
Olen sen kokenut aikaisemminkin, mutta Tämä ajatus on nyt suurempi kuin mikään koskaan. Ja tunnen että nyt on aika.
En tiedä mitä se tuo tullessaan.. Mutta mistä sitä koskaan tietää mitä elämä tuo tullessaan. On osattava nähdä, on osattava uskoa tunteisiin, tai pikemminkin tuntemuksiin.

On luotettava itseensä, nähtävä merkit ympärillä. Mutta toisaalta, se mihin kiinnität huomiota, mitä ajattelet, sen myös huomaat herkemmin ympärilläsi. Se on silloin vahvempana läsnä, kun ajattelet sitä. Eikö niin? Oletko huomannut?

Maailma on täynnä asioita ympärilläsi, mutta havaitset niistä vain osan. Aivosi eivät millään kykene vastaanottamaan kaikkea, joten se valitsee ne asiat jotka sinä koet juuri sillä hetkellä tärkeiksi.Kaiken muun aivot työntävät pois tietoisuudestasi. Huomaat, mutta et näe. Keskityt johonkin tiettyyn, ja se on se asia jonka aivosi myös rekisteröivät.

Hmm.. Näin se vain menee.

Kyllä.

Luomme itse oman tietoisuutemme.