Myllerrys

Minulla kirjottaminen on jäänyt. 

Olen tehnyt useita luonnoksia, mutta luonnoksiksi ne ovat jääneet. 

Olen ollut väsynyt. Todella, todella väsynyt.

Viime vuosi verotti aikalailla hektisyydellään. En osannut edes arvata miten paljon kaikki tapahtunut minuun vaikuttivat, ennen kun oma elimistöni alkoi heittää varoituksiaan. 

Ja koska olen oppinut kuuntelemaan sitä mitä kroppani minulle haluaa sanoa, tiesin että minun täytyy ruveta kuuntelemaan sitä.

Siitä on vuosia kun olen ollut näin väsynyt. Ja oma jaksamiseni on ollut mitä on. Arkea pitää pyörittää ja huolehia lapsista jne. Tottakai. Mutta vaikka miten olen opetellut tuntemaan itseni, ja viime vuosi oli kasvun vuosi henkisesti, niin ilman niitä kaikkia raskaita asioita, en olisi tässä nyt. 

Kaikki ne tunnekuohut, Surut, ilot, vihat, syyllisyydet.. kaiken läpikäminen  omassa päässäni ja itseni kohtaaminen, ei ole ollut helppoa. Itseni tuntemaan oppiminen, itseni hyväksyminen ja ajatusteni muuttaminen.. Silti kiitän kaikesta. Todella oppimisen vuosi oli viimevuosi. Ilman sitä, nykyinen hetkeni ei olisi tämmöinen. En olisi onnellinen.

Nyt olen väsynyt, mutta silti onnellinen. Omituisesti sanottu. Mutta totta.

Sydämessäni tunnen eri tavoin kuin ennen. Vai pitäisikö sanoa että tunnen sydämeni eri tavoin. Kyllä, juuri näin. Tunnen sydämeni eri tavoin. Hyväksyntä. Kaiken hyväksyntä. Siitä kaikki lähtee.

Olen lukenut viimevuonna paljon, esimerkiksi energioista, miten ne vaikuttavat jne. 

Tänään kävin itse ensimmäistä kertaa elämässäni energiahoidossa. Sattumalta löysin paikan, kävelin ohi. Koskaan ennen en ole sitä paikkaa huomannut, ja tiesin että tuonne minun täytyy mennä.

Se oli kokemus. Hyvä sellainen. Hoitoa tekevä osasi sanoa asioita kehostani ja tuntemuksistani ilman että sanoin mitään.

Hän antoi minulle uutta erilaista energiaa. Puhdisti. Oloni oli hoidon jälkeen kevyt ja todella pirteä. Ja nimenomaan tuo kevyt. Ja positiivinen. Kuin jotakin olisi nostettu harteiltani, jokin taakka. Ja se tuntuu todella hyvältä.

Ihminen kantaa vanhoja taakkoja, monet lapsuudesta saakka, monet taas ovat "sukuperintojä" soluissamme. Minä ainakin uskon siihen. Maailmassa on liikaa selittämättömiä asioita, eikä kaikki ole mustavalkoista. Mutta nämä taas minun mielipiteitäni ja miten minä tunnen. 

Ei ole oikeaa tai väärää näissä asioissa. *hymyilee*

En ole tuputtamassa mitään kenellekään, itse sanon vain omalla kohdallani että energiahoito toimii.

Ja aion mennä sinne uudelleen.

Haluan "järjestää itseni uuteen uskoon". 

Opettelen  silti yhä, haluan jotain vielä enemmän itsestäni irti. Aika näyttää mitä..

Muistot

Pitkästä aikaa rustaan taas rivejä, vaikka eipä sillä väliä, ei näitä juttuja moni varmasti edes lue, eikä se haittaa. :)

Tänään rupesin järjestelemään erästä vanhaa kaappiani, ja tietenkin sieltä löytyi sitten paljon muistoja, teiniajalta. Sai minut pohtimaan kaikkea mitä on ollut, ja mitä on nyt.

Ihmisiä jotka ovat jääneet taakse, ja ihmisiä jotka ovat edelleen polullani mukana kulkeneet nämä kaikki vuodet, enemmän tai vähemmän yhteydessä. Mutta kuitenkin läsnä edelleen sydämessäni.

Ja huomaan ajattelevani, että ne ihmiset, jotka minulle olivat ne kaikista tärkemmät silloin joskus.. ovat jääneet taka-alalle. Miksi? 

Tottakai ihmisten elämä muuttuu ja virta vie mennessään. Huomaan vain, että vaikka minulla on muutama hyvä ystävä joihin voin aina tukeutua.. Minulla ei ole ketään sellaista jolle voisin soittaa milloin vain jos siltä tuntuu että haluan jutella. Siitä ehkä saan syyttää myös itseäni. Oma elämäni on vienyt minua eteenpäin, ja kaikki mitä eteeni on tullut..

En tosin koe siitä surua, ymmärrän kyllä että kaikilla on oma elämänsä. 

Ja siksi tämä kirjoittaminen, ajatusten kanavointia ja selkiyttämistä minun tavallani.

Vaikka muistot ovat menneessä, ne elävät sydämissämme. Vaikka niillä ei ole mitään merkitystä nykyisessä hetkessämme, ne ovat silti sellaisia jotka ovat muokanneet meistä sen mitä olemme. Ainakin osittain. Niin hyvässä kuin pahassa. Ne saavat myös hymyilemään, saattavat saada itkemään. Kaikki tunteiden kirjot. Mutta muistot ovat vain muistoja. Niistä pitää osata päästää irti. Jotkut asiat ovat vaikeita ja niistä pitää päästää irti. Ja pitää huomata myös oma kasvunsa, eikä elää menneessä. Se tukahduttaa.

Mä olen iloinen siitä kaikesta mitä minulla on ollut, ja arvostan kaikkea mitä minulla nyt on. Kaikki yhdessä, ovat tehneet minusta sen mitä olen. Ja niin, vaikka suurimmalti osin, itse vaikutan siihen asiaan eniten.

Nyt taidan lähteä mennä tekemään lapsilleni pannukakkua.

Mukavaa iltaa kaikille.