Rakkaus

Luin tässä äsken kirjaa joka saavutti katseeni eilen omasta hyllystäni. En ole kertaakaan sitä vielä lukenut. Se on Lorna Byrnen "Taivaallinen rakkaus". Suosittelen kyllä lukemaan.. 

Otin kirjan mukaani eilen rannalle, kun sinne lähdin pienempieni kanssa, ja hassu sattuma kävi, siinä lueskellessani, aurinkolasieni sisäpuolelle lensi höyhen. Olin äimistynyt.

Mutta joka tapauksessa, tämä aihe on minulle noussut eri tasolle ja hyvin ajankohtainen sekä osa minua. Osa meitä kaikkia ja koko universumia. Rakkaus.

Viimeksi kirjoitin kun olin nähnyt kaksoisliekkini, pariliekkini, parisieluni..miksi sitä haluaakaan kutsua, ja että tunsin valtavan hyvää oloa sen jälkeen.

Ja se tunne ja rakkaus on vain vahvistunut minussa. Eikä siis häntä kohtaan! Vaan kaikkea ympärilläni olevaa kohtaan, ja mikä tärkeintä, itseäni kohtaan. Rakkaus on niin valtava että tunnen sen koko ajan rinnassani pakahduttavana.

Jotain  merkillistä on tapahtunut ja koen olevani vapaampi kuin koskaan. Vapaampi omassa itsessäni. En enää pelkää mitä itsestäni tuon ilmi, ja osaan ajatella asiat rakkauden kannalta.

Mietin juuri ennen kuin tuli pakottava tarve kirjoittaa tänne ajatuksiani, että alussa olin kovin varovainen mitä kirjoitan, sekä se että minulla ei ollut selkeää suuntaa mistä kirjoitan, muusta kuin omista ajatuksistani..

Ajattelin jopa jossain vaiheessa sulkea tämän blogin ja aloittaa jokin uusi, mutta en tehnyt sitä. Ja onneksi en tehnyt. Kaikki tämä on yhtä tarinaa joka jatkuu jatkumistaan. Se alkoi arkana ja ujona, ja alkaa nyt kasvamaan rohkeudessaan.

Nyt uskallan päästää ulos sen mitä haluan kirjoittaa.

Tämä varmuus tulee siitä kun otin etänä energiahoidon eräältä valtavan hyväsydämiseltä ihmiseltä, nyt toistamiseen. Se mitä hän kertoi, ja mitä juttelimme yhdessä, sai minut heittämään pois sen viimeisenkin verhon edestäni. Uskallan olla oma itseni. Luotan itseeni, ja annan valoni loistaa. Eihän sitä ole pakko katsoa jos ei halua. :)

Nämähän kaikki mitä kirjoitan ja tulen kirjoittamaan, ovat vain totuuksia minulle. Se jos se synkronoi jotenkin jonkun muun elämään positiivisesti, niin hyvä.

Me ihmiset olemme niin erilaisia ja eri vaiheissa henkisessä kehityksessämme, että ymmärtää ne eriävät ajatukset ja vahvat mielipiteet. 

Jotkut taas eivät ehkä edes halua olla henkisiä. Monilla ego hallitsee sielun yli. Niitä onkin vaikea erottaa toisistaan, mutta oppii kyllä. Ego pitää sisällään kaikki pelot ja negatiiviset asiat. Sielu on puhdasta rakkautta.

Minä kunnioitan kaikkia ja kaikkien mielipiteitä, eikä mielestäni saisikaan arvostalla toisia ihmisiä kun ei tiedä mitä ajatusten tai tekojen takana on. Jokaisen pitää saada olla juuri sellainen kuin hän on. Ymmärrystä tässä maailmassa kaivataan enemmän. Ja rakkautta.

Käsite rakkaus, se on auennut minulle uudella tavalla.

Yleensä olen sen rinnaistanut perheeseeni, parisuhteeseen, ystäviin tai asioihin joita rakastan. Mutta nyt ymmärrän että se on paljon isompi asia.

Ei ole sattumaa että tuo kirja osui käteeni juuri nyt kun minulla on niin vahva rakkaudellinen tunne, eikä ole sattumaa että kaikki blogikirjoitukset jotka tulevat eteeni facessa, kertovat rakkaudesta, hyvin pitkälti.

Tunnen olevani valoa ja rakkautta, ja sitä haluaisin myös muille jakaa, energiana.

On vaikea selittää näin puhdasta rakkauden tunnetta, jota voisin tuntea jopa vihamiestäni kohtaan, mikäli minulla sellainen olisi.

En tiedä mistä tämä kumpuaa.. Tai tiedänähän minä. Minusta itsestäni. :)

Hymyilen tätä kirjoittaessani. Olen niin onnellinen.

Olen saanut tänä vuonna elämääni muutamia uusia ihmisiä, jotka ovat minulle vanhoja tuttuja, rakkaita ihmisiä. Heistä olen jotain maininnutkin. Heidän kanssaan juuret juontuvat edellisiin elämiin. Myös tämä poika, kummipoikani, josta kerroin edellisessä kirjoituksessani. Minulle tuli vahva mielikuva eräästä tilanteesta jossa olisin tämän pojan kanssa ollut joskus.. sanotaan häntä vaikka Mikaeliksi. Tiedän mielikuvan olevan totta. Olen ollut vahvasti sidoksissa häneen menneisyydessä.

Kaikki tämä saa minut luottamaan itseeni ja intuitiooni, vahvemmin kuin koskaan. Ja niin minun kuuluukin tehdä.

Tämä on minun polkuni, minun vahvuuteni, jonka annan kasvaa omalla painollaan suuremmaksi.

Asiat ja mielikuvat joita saan, en pyydä edes niitä, ne tulevat jos on tarve tulla minun tietooni.

Minulle on avautunut täysin uusi maailma, 

olen löytänyt sieluni ja sydämeni, 

ja rakastan kaikkea tätä.

Rakkautta kaikille. 

Muistakaa että olette suuremmoisia ja erityisiä juuri tuollaisena kuin olette. Kenenkään takia ei tarvitse muuttua. 

Kuuntele vain omaa sisintäsi, se mikä sinusta tuntuu hyvältä, on sinulle oikein. <3 

Onnellinen

Voi hyvää päivää miten tämä mun viikottainen kirjoittamiseni ei onnistu. :)

Tänään kirjoittamispäivä, laseja ei ole päässä, auttaisivat kyllä.. Mutta piilarit on, tosin kun silmät ei kovin tottuneet niihin niin tuntuu että silmät kuivaa koko ajan ja välillä ei näe kunnolla vaan pitäisi olla lasit piilareiden lisäksi. Silmät kohta kuin rusinat vaikka niitä kuinka kostuttaa.. 

Mutta joo, viimeksi kerroin tuosta vhh:sta ja ketoosista ainakin jotakin.. Olen pysynyt tällä ruokavaliolla ja enää ei tee edes karkkia tai muuta vastaavaa mieli. Olo on huikean ihana. Kiloja ei kait ole tippunut, mutta se miten kevyksi silti oloni tunnen on ihana!!

 (aurinkokin pilkistää tässä samalla -satanut lähes koko päivän- joten lienee samaa mieltä)

Yhdestä asiasta pitää kertoa, tai oikeastaan kahdesta. Niistä asioista olen todella onnellinen. 

Nyt on maanantai.. Lauantaina näin tämän kolilkon toisen puoleni, kaksoisliekkini. Menin tapahtumaan jossa arvasin hänen olevan mukana. Minulla oli ystäväni lapsensa kanssa mukana. Olin hermoraunio.. Yli puolitoista vuotta ilman kunnon yhteydenpitoa tai näkemättä.. Mutta kun hänet näin, sisimpäni suli.. 

Olin jo toivonut että tunteeni olisivat laimenneet, jos vaikka olisin kuvitellut puolet asioista. Mutta ei. Tunteet vyöryivät ylitseni kuin maanjäristys, ja ne ovat voimakkaammat kuin koskaan-ikinä-milloinkaan. Hetki jona hän huomasi minut... Koko maailma pysähtyi. Katse kesti hetken aikaa, mutta tunnisti välittömästi. Huomasin miten hänellä meni pasmat sekaisin ja ajatukset myllersivät. Sitä tekivät varmasti koko ajan.. Välillä hän haki minua katseellaan, välillä hän näytti torjuvalta. Ja ymmärrän kaikki hänen tunteensa. Mutta hän piti etäisyyden, ymmärrän hyvin, ja kunnioitan sitä. Ei edes tervehditty.

Kuulostaa ehkä hieman omituiselta ulkopuolisen ajattelemana.. Mutta se mitä meidän välillämme on, tai yleensäkin kaksoisliekkien välillä.. sitä ei voi ymmärtää ellei ole kokenut asiaa. Se on jotain niin pois tästä normimaailmasta. Tällä en vähättele mitään muita suhteita, en todellakaan. Jokainen suhde ja rakkaus on tärkeä ja ainutlaatuinen.

Mutta niin..

Olisin halunnut vain hänen lähelleen, halata, pitää kädestä. Magneettisuus oli valtava. Tiedän että hän tunsi samoin vaikka pysytteli omista syistään kaukana. Olihan tuo hänelle shokki nähdä minut noin odottamatta.

Minulle on tärkeintä että sain nähdä hänet, ja että hän näki minut. Ja sain varmuuden omille tunteilleni. Ja nyt olen onnellisempi kuin aikoihin.. Olen niin onnellinen että sain nähdä hänet.. Nyt voin sanoa että olen häneen järjettömän rakastunut.

Siltikään en vaadi häneltä mitään, enkä odota. Mikäli hän päättää jatkaa elämäänsä sanomatta minulle mitään niin se on täysin ok minulle ja ymmärrän sen.

Se mitä meidän välillä on, sitä ei riko kukaan eikä mikään. Se on olemassa riippumatta mistään ulkoisesta asiasta. Sen takia voin sanoa että olen suunnattoman onnellinen. Rakastunut ja onnellinen, ja minun on hyvä juuri näin. :) 

Toki jatkan elämääni kuten minusta tuntuu hyvältä, enkä sulje silmiäni siltä jos eteeni tulee joku joka tunteeni herättää. En toki. Olen avoin elämälle.

Ja toinen asia josta olen onnellinen.. 

Sain eilen kummipojan. Tämä poika on tosin jo kaksi ja puolivuotias, mutta nyt olen hänen kumminsa. Pojan äiti, joka on minulle kuin sisko ja enemmänkin, pyysi minua kummiksi pojalleen eilen.  Ihminen johon olen tutustunut vasta alkukeväästä, mutta sidos yltää paljon kauemmas välillämme.. Siis minulla ja pojan äidillä.

Olen nähnyt pojan kahdesti, ja heti ensimmäisenä jokin hänessä vetosi. Nyt kun näin hänet toisen kerran.. Pidin sylissä ja silittelin, tunsin kummaa yhteyttä häneen. En ole kokenut moista kuin omien lasteni kanssa. Tämä poika tuntui kuin olisi oma. Jokin side välillämme selkeästi on. Sekin että hän kutsuu minua toisella nimellä kuin se oikeasti on, hassua. Vaikka hänellä on poikkeuksellisen hyvä muisti ja tietotaito. Vanha sielu. Tästä päättelen että olen ollut hänelle jossain toisessa elämässä hyvinkin läheinen ihminen. Näin ainakin itse sen näen ja tunnen, selvemmin ja selvemmin. 

Myös hänen äitinsä sanoi että energiat hänen pojassaan minun seurassani oli poikkeukselliset, eikä ole koskaan nähnyt poikaansa kenenkään seurassa tuolla tavalla. Rakastan tätä pientä poikaa todella paljon. 

Tänä iltana minulla on ollut outo odottava olo ja energiat jylläävät.. Tuntuu kuin odottaisin koko ajan jotain tapahtuvaksi. Kuin ovikellon soittoa odottamatta ketään. Kummallinen olotila. Ah, ja niin.. tänään on täysikuu..

Rakkautta jokaiselle. <3