Onnellinen

Voi hyvää päivää miten tämä mun viikottainen kirjoittamiseni ei onnistu. :)

Tänään kirjoittamispäivä, laseja ei ole päässä, auttaisivat kyllä.. Mutta piilarit on, tosin kun silmät ei kovin tottuneet niihin niin tuntuu että silmät kuivaa koko ajan ja välillä ei näe kunnolla vaan pitäisi olla lasit piilareiden lisäksi. Silmät kohta kuin rusinat vaikka niitä kuinka kostuttaa.. 

Mutta joo, viimeksi kerroin tuosta vhh:sta ja ketoosista ainakin jotakin.. Olen pysynyt tällä ruokavaliolla ja enää ei tee edes karkkia tai muuta vastaavaa mieli. Olo on huikean ihana. Kiloja ei kait ole tippunut, mutta se miten kevyksi silti oloni tunnen on ihana!!

 (aurinkokin pilkistää tässä samalla -satanut lähes koko päivän- joten lienee samaa mieltä)

Yhdestä asiasta pitää kertoa, tai oikeastaan kahdesta. Niistä asioista olen todella onnellinen. 

Nyt on maanantai.. Lauantaina näin tämän kolilkon toisen puoleni, kaksoisliekkini. Menin tapahtumaan jossa arvasin hänen olevan mukana. Minulla oli ystäväni lapsensa kanssa mukana. Olin hermoraunio.. Yli puolitoista vuotta ilman kunnon yhteydenpitoa tai näkemättä.. Mutta kun hänet näin, sisimpäni suli.. 

Olin jo toivonut että tunteeni olisivat laimenneet, jos vaikka olisin kuvitellut puolet asioista. Mutta ei. Tunteet vyöryivät ylitseni kuin maanjäristys, ja ne ovat voimakkaammat kuin koskaan-ikinä-milloinkaan. Hetki jona hän huomasi minut... Koko maailma pysähtyi. Katse kesti hetken aikaa, mutta tunnisti välittömästi. Huomasin miten hänellä meni pasmat sekaisin ja ajatukset myllersivät. Sitä tekivät varmasti koko ajan.. Välillä hän haki minua katseellaan, välillä hän näytti torjuvalta. Ja ymmärrän kaikki hänen tunteensa. Mutta hän piti etäisyyden, ymmärrän hyvin, ja kunnioitan sitä. Ei edes tervehditty.

Kuulostaa ehkä hieman omituiselta ulkopuolisen ajattelemana.. Mutta se mitä meidän välillämme on, tai yleensäkin kaksoisliekkien välillä.. sitä ei voi ymmärtää ellei ole kokenut asiaa. Se on jotain niin pois tästä normimaailmasta. Tällä en vähättele mitään muita suhteita, en todellakaan. Jokainen suhde ja rakkaus on tärkeä ja ainutlaatuinen.

Mutta niin..

Olisin halunnut vain hänen lähelleen, halata, pitää kädestä. Magneettisuus oli valtava. Tiedän että hän tunsi samoin vaikka pysytteli omista syistään kaukana. Olihan tuo hänelle shokki nähdä minut noin odottamatta.

Minulle on tärkeintä että sain nähdä hänet, ja että hän näki minut. Ja sain varmuuden omille tunteilleni. Ja nyt olen onnellisempi kuin aikoihin.. Olen niin onnellinen että sain nähdä hänet.. Nyt voin sanoa että olen häneen järjettömän rakastunut.

Siltikään en vaadi häneltä mitään, enkä odota. Mikäli hän päättää jatkaa elämäänsä sanomatta minulle mitään niin se on täysin ok minulle ja ymmärrän sen.

Se mitä meidän välillä on, sitä ei riko kukaan eikä mikään. Se on olemassa riippumatta mistään ulkoisesta asiasta. Sen takia voin sanoa että olen suunnattoman onnellinen. Rakastunut ja onnellinen, ja minun on hyvä juuri näin. :) 

Toki jatkan elämääni kuten minusta tuntuu hyvältä, enkä sulje silmiäni siltä jos eteeni tulee joku joka tunteeni herättää. En toki. Olen avoin elämälle.

Ja toinen asia josta olen onnellinen.. 

Sain eilen kummipojan. Tämä poika on tosin jo kaksi ja puolivuotias, mutta nyt olen hänen kumminsa. Pojan äiti, joka on minulle kuin sisko ja enemmänkin, pyysi minua kummiksi pojalleen eilen.  Ihminen johon olen tutustunut vasta alkukeväästä, mutta sidos yltää paljon kauemmas välillämme.. Siis minulla ja pojan äidillä.

Olen nähnyt pojan kahdesti, ja heti ensimmäisenä jokin hänessä vetosi. Nyt kun näin hänet toisen kerran.. Pidin sylissä ja silittelin, tunsin kummaa yhteyttä häneen. En ole kokenut moista kuin omien lasteni kanssa. Tämä poika tuntui kuin olisi oma. Jokin side välillämme selkeästi on. Sekin että hän kutsuu minua toisella nimellä kuin se oikeasti on, hassua. Vaikka hänellä on poikkeuksellisen hyvä muisti ja tietotaito. Vanha sielu. Tästä päättelen että olen ollut hänelle jossain toisessa elämässä hyvinkin läheinen ihminen. Näin ainakin itse sen näen ja tunnen, selvemmin ja selvemmin. 

Myös hänen äitinsä sanoi että energiat hänen pojassaan minun seurassani oli poikkeukselliset, eikä ole koskaan nähnyt poikaansa kenenkään seurassa tuolla tavalla. Rakastan tätä pientä poikaa todella paljon. 

Tänä iltana minulla on ollut outo odottava olo ja energiat jylläävät.. Tuntuu kuin odottaisin koko ajan jotain tapahtuvaksi. Kuin ovikellon soittoa odottamatta ketään. Kummallinen olotila. Ah, ja niin.. tänään on täysikuu..

Rakkautta jokaiselle. <3