Halu, joka repii sisuskaluja.
Halu, joka repii syvältä sisältä, kumpuaa
vatsanpohjasta ja kutittaa varpaita.
Halu, joka säkenöi jokaiseen soluuni,
lämmittäen, saaden kylmät väreet kulkemaan ihoani pitkin kun se hiipii
sisälläni, etsien ulospääsyä jota ei ole.
Halu joka syttyi suudelmasta.
Suudelma joka
sai aikaan kaipauksen.
Kaipaus joka sykkii sisälläni nostaen pienen
myrskyn joka kerta kun sitä ajattelen.
Sitä tunnen juuri nyt.
Juuri tällä hetkellä.
Ja sen voima on uskomaton.
Myrsky laantuu, kun annan sille aikaa.
Silloin halu häviää taustahälinään, mutta se jää
odottamaan nurkan taakse seuraava hetkeä.
Hetkeä jolloin se syöksyy taas
kimppuuni, imeytyy minuun.
Kaipuun sekainen halu, joka syö minua.
Suutelee
minua. Kiusaa minua.
Kiertelee ja kaaretelee ympärilläni, kunnes poistuu taas pimeyteen, varjojen taakse.
Jättäen minut kytemään kuin hiilloksen..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti