Kolikon kaksi puolta

Pitkään olen miettinyt blogien kirjoittamista.. Mut tätä kirjoittaessani olen yhä epävarma, julkaista nyt omia (typeriä?!) ajatuksia elämästä ja pohdinnoistani. Hah, ketä kiinnostaisi lukea niitä?

No, ehkä se pääasiallinen syy onkin oma terapia. Sitä kirjoittaminen on aina minulle ollut. Terapiaa. Ja aina se on ollut minulle tärkeää, ja hyvinkin henkilökohtaista. "Pöytälaatikkoni" pursuaa kirjoituksia, päiväkirjoja, tarinoita, runoja.. Tunneryöppyjen tuskaa ja iloa. Sanojen sekamelskaa.

Tästä päästäänkin nyt eteenpäin. Uusi etappi elämässä. Jospas julkaisen pöytälaatikostani ajatuksiani. Niin. Eihän se ota jos ei annakaan.

Joskus elämää on niin vaikeata ymmärtää.

En ole koskaan kärsinyt ikäkriisistä, tai no, mitä nyt parikymppisenä muistan että etsin kovasti elämän merkitystä. Se oli ennen lasten tuloa elämääni, ennen kun minusta tuli äiti. Titteli joka on minulle arvokkaampaa kuin mikään muu, elämäni tärkeintä työtä. Lasteni kasvatus. Äitiys.

Mutta nyt, tietyt lähikuukausina tapahtuneet asiat elämässäni ovat saaneet minut miettimään todella syvällisesti kaikkea, vaikka syvällinen olen aina ollut. Nyt olen uponnut vielä syvemmälle ajatusten sokkeloihin. Aikuisuus tuo tullessaan hurjan paljon. Minulla taitaa olla aikuisuuden etsikko aika. Etsin paikkaani ja mitä minä haluan loppuelämältäni. Kerrankin, mitä MINÄ haluan ja miten olisin onnellinen.

Koitan lisätä tietoisuutta ajatuksiini, kasvattaa itseäni, venyttää itseäni, oppia itsestäni enemmän. Kaikessa yksinkertaisuudessaan elämä on valtavan monimutkaista. Ja kaikessa monimutkaisuudessaan elämä on valtavan yksinkertaista.

Olen siis naimisissa, enkä ensimmäistä kertaa, ja rakastan miestäni. Mutta nyt, en tiedä onko hän se mitä haluan. Suhde on vaikea ja ero ollut todella lähellä. Useammin kuin kerran. Eikä ole pois suljettu asia vieläkään. Rakkaus ei aina riitä kaikkeen. Minulla on kriisi itseni kanssa. Kaipuu olla yksin ja saada omaa rauhaa on niin valtava, miltei ylitsepääsemätön. Minulla kun on useampi lapsi, niin arki on aikamoista rumbaa.

Koin tosiaan tuossa joitain kuukausia sitten asian joka sai minut niin eloon ja miettimään kaikkea. Sain aivan uutta energiaa elämääni, koin asioita joita en ole koskaan kokenut tai tuntenut. Ne herättivät minut.

Valitettavasti tällä kolikolla on myös toinen puoli. Se sai myös minut tuntemaan niin syvää tuskaa etten muista koskaan tunteneeni. Sai minut niin syvälle pimeyteen itseni kanssa että uuvuin. Solmut ajatusteni kanssa saivat minut fyysisesti sairaaksi. Toipumiseni on yhä käynnissä.

Eräs ihminen tässä jokin aika sitten kannusti minua kirjoittamaan, eikä nauranut kun sanoin että haaveilen julkaisevani joskus kirjan. Hän on se kolikko jolla on kaksi puolta.

Haluan irti hänestä, haluamatta sitä kuitenkaan. Hän ei ole kirjoittamisen arvoinen juuri nyt.

"Tätä on niin vaikea käsittää, ympyrää kun mieli pyörittää."

Mikä merkitys onkaan ajatuksilla! Mikä mahtava voima! Ja se että niitä voi muokata.. Sinä olet ajatustesi orja. Tiedätkö sen?

Tässä vaiheessa mainitsen kaksi asiaa joihin kannatta perehtyä paremmin jos oma hyvinvointi ja itsetuntemus kiinnostaa. Mindfulness, sekä NLP. Mielettömiä mielen työkaluja. Suosittelen lämpimästi.

http://www.mielenterveysseura.fi/fi/mielenterveys/hyvinvointi/mit%C3%A4-ovat-mindfulness-tietoisuustaidot

http://www.nlp-opisto.fi/nlpn-perusteet-verkossa/

Tulen olemaan ikuinen optimisti. 

Huomaan vain että olen omien ajatusteni vanki. Minun pitää löytää tieni ulos, saada mieleni ymmärtämään että voisin muokata elämästäni ja itsestäni juuri sellaisen kuin olen. Pelkästään muuttamalla ajatuksiani.

Ja tässä pisteessä nyt kun olen, olen oppinut hyväksymään itseni juuri tälläisena kuin olen. Hieman ylipainoisena, epätäydellisenä. Pidän itsestäni juuri tälläisenä, ja olen tyytyväinen mutta haluan yrittää muokata itsestäni vielä paremman. Haastan itseni. Onnistunkohan? Jos epäonnistun, niin ei se ole keneltäkään pois. Edes minulta itseltäni. Ainakin olen yrittänyt. Juuri näin. Ja nyt hymyilen tälle ajatukselle. Tästä on hyvä lähteä eteenpäin.