Olin viikonloppuna yökylässä ystäväni luona, isäntä oli lasten kanssa keskenään kotona.
Koska meillä on ollut ongelmia hänen alkoholin käyttönsä suhteen, joka on vienyt luottamukseni häneen, pyysin lähtiessä että ei ottaisi yhtään. Olen aikaisemmin sanonut (montakin kertaa) että ei ottaisi yhtään mitään kun on lasten kanssa. Tai oikeastaan vaatinut. Kun illalla soittelimme, kysyin onko hän ottanut ja hän vastasi kieltävästi. Itse jäin kyllä epäileväksi.
Seuraavana päivänä tyttäreni soittikin aamusella omia asioitaan ja mainitsi samalla että tiesinkö että, sanotaan vaikka "Kalle", oli juonut edellisenä iltana. Kiitin tiedosta. Mieheni tosin sanoi vielä aamusella puhelimessa että mitään ei ollut ottanut. Samaa sanoi kun tulin kotiin. Tottakai hän kieltää asian ja valehtelee koska tietää että tarvitsen häneltä sitä että juomatta.
Sanoin että "mitä jos sanon että tiedänkin että olet juonut?". Johon hän vastasi että "no mitä sitten, eihän hän paljon ollut ottanut ja hyvin oli hoitanut lapset". No, totta sekin, mutta pointtini olikin luottamukseni häneen ja se että hänen pitää pystyä olemaan ilman alkoholia ollessaan lasten kanssa. Ja olen hänelle sanonut tuosta niin monta kertaa.. Ja valehtelusta.
Mittani on tällä hetkellä täysi.
En voi elää ihmisen kanssa joka on noin negatiivinen ja johon en voi luottaa. Hän on kuin kuudes lapsi.. Ei, lapsen kanssa on helpompaa, hän tuntuu riippakiveltä. Minua ahdistaa. Tiedän että hän rakastaa minua ja lapsia suuresti, mutta minä en vain jaksa enää. Hän ei ole uskonut kun sanon että haluan häneen välimatkaa.. Eikä hänelle paljon voi puhuakaan mistään mitään kun suuttuu minulle heti.
Parisuhde vaatii työtä (olemme käyneet nyt myös siellä pariterapiassa), mutta tuntuu että hän ei kuitenkaan ole valmis muuttumaan.
Ratkaisu tuntuu niin selvältä, mutta on todella vaikea..
Olen mieluiten yksin lasten kanssa. Niin. Tällä hetkellä ainakin.
Ystäväni luona käyminen oli muuten niin suunnatonta sielunterapiaa ettei tosikaan. Aivan ihanaa! Kyllä tuollaiset asiat ovat suuri voimavara. Ystävät. <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti