Parisuhde

Parisuhde.
Monille itsestäänselvyys.  Miksi? Sitä se ei ole eikä saisi koskaan olla. 
Mietitkö miksi valitsit juuri tämän hetkisen puolisosi?  Ehkä hänessä oli, ja on ehkä edelleen se jokin joka sai aistisi heräämään, jokin asia hänessä veti puoleensa.
Rakastuit. 
Mitä jos huomaat ettei se riitäkään? Mitä jos rakkautenne ei riitäkään. Jos parisuhteesta puuttuu monta olennaista asiaa, voiko se silloin toimia? Ei voi, ei täysin, vaikka miten haluaisit.
Suhteessa on aina mukana kaksi, ja molempien tasapuolinen panostaminen siihen on tärkeää. On tärkeää kokea että tulee kuulluksi.  On tärkeää pystyä puhumaan asioista, kaikesta maan ja taivaan väliltä. Olla parhaita ystäviä. Kumppaneita tasa-arvoisesti. 
Tärkeää on olla rehellinen, se luo luottamuksen,  joka on suhteen perusta. Ilman luottamusta, mitä teillä voi olla? Ei ainakaan ehjää suhdetta.
Miten vaikeaa on lähteä suhteesta jossa rakastaa toista mutta tietää että vaikka hyviä hetkiä olisi, kuten niitä on ollutkin, niin arki ei vain toimi.

Minä rakastan miestäni. 
Hän vei jalat altani ensi kertaa suudellessamme. Uskomaton vetovoima. Siitä on jo monta vuotta, silti yhä tunnen saman.
Surullisena myönnän että yhteisten vuosien aikana ongelmia on ollut, ja luottamukseni häneen on kärsinyt monta kertaa. Hän on ollut epärehellinen, satuttanut sillä minua, hyvinkin kovasti ja monta kertaa. Minulle rehellisyys on niin suunnattoman tärkeä asia, ja olen sen hänelle sanonut.  Vaikka asia olisi mikä, ole silti rehellinen, älä koskaan valehtele. Valehtelu satuttaa moninkertaisesti enemmän. Minulle se on niin tärkeä asia.
Aina olen antanut anteeksi ja uuden mahdollisuuden hänelle näyttää että hän kunnioittaa minua ja arvojani,  kuuntelee minua, ja kuulee mitä sanon.
Mutta aina olemme palanneet samaan tilanteeseen. Kuten nyt. Mutta nyt tilanne on vakava.
Minä seison kynnyksellä, enkä tiedä astuisinko takaisin sisään vai ovesta ulos.
Minua pelottaa,  olen suunnattoman surullinen. Sen myöntäminen ettei takaisin entiseen ole enää paluuta, se on helvetin vaikeata.  Myöntää että ei tästä mitään tulekaan, vaikka rakastaa. On todella vaikea lähteä tutusta ja turvallisesta.  Helpointa olisi kääntyä takaisin ja antaa se mahdollisuus vielä jonka puolisoni haluaa. Se olisi se helppo ratkaisu, niin. Helppo kenelle? Ketä ajatellen? Pääsisin itse helpolla, mieheni olisi tyytyväinen, ja olisimme kenties onnellisia, jonkin aikaa. Mutta olisinko minä todella onnellinen?

Haluan enemmän.
Haluan rinnalleni ihmisen jonka kanssa jakaa sieluni, sydämeni lisäksi. Haluan henkisen yhteyden,  haluan että minut kuullaan, haluan tukea, kannustusta. Ihmisen joka pitää minua sylissä kun minulla on paha olla. Joka nauraa kanssani, itkee kanssani.
Haluan ihmisen jolle pystyn kertomaan kaikki typerimmätkin asiani, ja joka kertoo minulle omat ajatuksensa. Haluan ihmisen joka tuo minuun rauhan. Jonka kanssa minulla on hyvä olla. Haluan voida riidellä,  ja haluan sopia riidat. Ihmisen jonka kanssa puhua. Ovatko nämä asiat liikaa pyydetty?
Haluan kunnioitusta, haluan tuntea olevani tärkeä.

Suru työntää itseään kohti minua. Tarvitsen aikaa. Haluan varmuuden että teen oikean ratkaisun.

Parisuhde vaatii työtä, molemmilta. Parisuhde kokee myrskyjä ja aurinkoa. Se että asioista pystytään puhumaan, on tärkeää
Älä koskaan, ikinä, milloinkaan, pidä toista itsestäänselvyytenä.
Vaali sinulle rakasta ihmistä, älä vain kuuntele, vaan myös kuule mitä toinen sanoo.
Ota kädestä kiinni, sano kauniita asioita. Ole lähellä, mutta anna tilaa.

Ole läsnä.
Arvosta.