Pienet asiat elämässä, ovat tärkeitä, ja saavat hymyn huulille. Muistakaa nauttia elämän pienistä asioita!
Tunteeni ovat ryöpsähdelleet ja olen ottanut ne vastaan. Ystäväni ovat ottaneet ne vastaan, kuunnelleet, tukeneet.
Parisuhdetta ei voi suorittaa.
Pelkkä rakastaminen, niin iso ja tärkeä asia kuin onkin, ei riitä. Suhde vaatii töitä toimiakseen, molempien pitää kehittää itseään siinä ja laitettava itsensä likoon. Täysillä. Silloin voi onnistua.
Raskas on sydämeni.
Tarvitsen tilaa. Jos ei eroa niin ainakin asumusero on tultava. Valehtelen itselleni jos annan myöten ja jään nykyiseen suhteeseeni, ja annan sen olla levällään. Silloin tuudittaudun vain siihen mitä on, unohdan sen mitä minulla voisi olla. Unohdan sen mitä minä haluan.
Mutta voi luoja miten vaikeaa on. Tiedän että satutan puolisoani äärettömän paljon, hän on nyt jo peloissaan, ja vihainen. Eikä hän puhu. Hän ei osaa kommunikoida puhumalla. Se on yksi osa ongelmaa.
Tiedän mitä haluan parisuhteelta ja minua satuttaa ettei hän pysty sitä minulle antamaan. Rakkaus ja vetovoima välillämme ei riitä pelastamaan suhdetta.
Mutta emme pysty palaamaan takaisin entiseen. Sitä ei enää ole.
Minä en ole valmis enää vain tyytymään. Haluan olla onnellinen, ja minulla on oikeus siihen. Kaikilla on siihen oikeus. Mutta vain sinä itse tiedät omat ratkaisusi, ja sen että mikä tai mitkä asiat tekevät sinusta onnellisen.
Miten suhteet voivatkaan olla niin vaikeita..
Minun ajatukseni pyörivät jatkuvasti ympyrää, jossittelevat, epäröivät, mutta sydämessäni tiedän.
Näin sen on nyt mentävä.
Askel on vaikea ottaa. Niin tuskallisen vaikea. Mutta se on otettava.
Mentävä kohti tulevaa.
Muuten emme pääse eteenpäin.
Olen tehnyt päätökseni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti