Eilen.

Oli hieman omituinen olo-päivä. 

Päivän mittaan pikkuhiljaa, liikoja pohtimatta alkoi avatumaan asioita. Olin nähnyt unen, jonka ymmärsin iltapäivällä hyvinkin merkitseväksi. Siitä juttelinkin ystäväni kanssa. Sen merkitys oli, ja on, mielestäni se että sanoin siinä jäähyväiset miehelleni, sanomatta siinä unessa sanaakaan. Tavallaan se puhdisti, sitä se teki siinä unessakin. Minulla oli siinä hyvä olla. 

Päästin irti.

Harvoin koen noin merkittäviä unia, joilla on myös merkitystä oikeasti elämässäni. Olin eilen hieman väsynyt, kuin olisin ollut matkalla joka on vaatinut paljon energiaa. Tästäkin voin päätellä että unella on ollut suuri vaikutus. Kuten on ollutkin. Koen olevani valmis kohti uutta.

Töissä kun en tosiaan ole ollut kuin satunnaisia keikkoja tekemässä, niin tänään soitettiin vanhasta tutusta paikasta jos pääsisin ainakin muutamaksi viikoksi töihin. Ja nyt koen olevani siihen valmis. Aiemmin en olisi ollut. Tarkoituksensa tälläkin. Kaikella on oma aikansa ja paikkansa.

Elämä kaiken monimutkaisuuden sisällä on hyvinkin yksinkertaista. Pitää vain oivaltaa tietyllä tavalla. Se mitä sisimmässäsi tapahtuu, mitä ymmärrät, sillä on suuri merkitys.

Loppujen lopuksi, kaiken ajatusleikin ja niiden tuomien "illuusioiden" myötä, sinulla on kaikki hyvin. Jos kuuntelet hiljaa itseäsi, päästät sen tunteen sydämeesi, Rakkauden itseesi, niin kuulet sen. Ei, tunnet sen. Tämä on minun mielipiteeni, ei sen tarvitse olla muiden. Minä koen sen näin.

Henkiseen hyvinvointiin pitäisi ihmisten satsata enemmän. Eikä se tarkoita tekemällä asioita. Tottakai niilläkin on merkitystä ja tuovat sitä hyvinvointia henkisesti, mutta. Sitä voi olla tekemättä yhtään mitään. Se kaikki kun löytyy itsestäsi. Kaikki mitä on.

Nyt jos esimerkiksi sattuisikin niin että sydämeni särkenyt mies seisoikin oveni takana (mitä hän nyt ei tule tekemään pieneen hetkeen, sen tiedän), niin olisin valmis ottamaan hänet vastaan. Toissapäivänä en vielä olisi ollut.

En väitä että hän olisi "minun kohtaloni" siinä mielessä mitä yleensä ajatellaan. Tai suurta rakkaustarinaa. Ei tarvitse olla tarinaa. On se tunne. Se tunne on se mitä kaikki on. Hetki toisen kanssa, läsnäolo. Kosketus. (Olen ystäväni kanssa jutellut paljonkin tästä asiasta) 

Mutta polkumme kohtaavat, se on kirjoitettu tähtiin. Se mitä se tuo tullessaan, en edes mieti. En ryhdy spekuloimaan mitään. En ajattele että ryhtyisymme seurustelemaan tai mitään muutakaan, koska se ei välttämättä menisi niin. Eikä se haittaa. Kohtalonamme on vain selvittää mitä meidän välillämme on. Ei muuta. Eikä sillä asialla ole kiire. Kaikki tapahtuu ajallaan. 

Tänään minulla on hyvä olla. Vapautunut olo. 

"Olen astunut kynnyksen yli, ja nyt vihdoin myös näen mitä toisella puolella on.

Haistan syksyn, näen värit eri tavalla, tunnen tuulen. 

Hymyilen."