30. elokuuta 2016




Oloni on selkeä, oloni on sekava. Jatkuvaa odotusta, jota en halua. Jatkuvaa odotusta jonka hyväksyn ja ymmärrän, mutta silti siitä pienesti huomaan ärsyyntyväni.


..i´m just a sucker for pain.. (Lil Wayne laulaa juuri taustalla..)

Niin. 
Mutta en tunne kipua. 
Tunnen kaipuuta enkä silti tunne. Ei, tunnenpas. 
Tunnen kaipuuta ihmistä kohtaan joka särki sydämeni, tai sillä tavoin sitä sanotaan, enää en usko sanojen täyteen merkitykseen samalla tavalla. "Särkenyt sydämeni"..
Sydämeni on aina ollut ehjä eikä kukaan muu sitä voi rikkoa kuin minä itse. Mutta se valtava kipu mitä tunsin, oli aitoa, tuska jossa pyörin oli aitoa. Tuska jossa minun piti pyöriä kohdatakseni itseni. Kasvaakseni.
Uskokaa tai älkää, minä jopa kiitän tätä ihmistä, sanotaan häntä vaikka MrJ:ksi. Koska ilman tätä kokemusta, jota taas en olisi kokenut ilman MrJtä, en olisi löytänyt itseäni kuten olen löytänyt. En olisi ymmärtänyt asioita jotka nyt ymmärrän.

Kaipaan häntä. En tarvitse häntä elämääni, mutta kaipaan.
Kaipaan hänen äänensä pehmeyttä, kaipaan tunnetta jonka koen hänen kanssaan. Rauhan... Turvallisuuden... 
Se tunne välillämme, ..sitä ei voi sanoin selittää. Eikä sitä tarvitse selittää. Se riittää kun kerron että se oli välillämme läsnä, vahvana. Hyvin vahvana.
Toistemme seurassa olimme täysin läsnä. Kosketimme toisiamme koskettamatta lainkaan. Se tapahtui jopa puhelimessa puhuessa. Kosketimme toisiamme.


...I know you.. (Skylar Grey)

Ja silti olen hyväksynyt sen että hän on valinnut nyt polkunsa toisin, hyvinkin ymmärrettävästi. Pois minun luotani. Se ei satuta minua. Haluan että hän on onnellinen. Mutta yhtä hyvin kuin tiedän sen että hän on minussa jossain syvällä.. Tiedän että minä olen syvällä hänessä. Ja tiedän että ajan ollessa kypsä, kuulen jälleen hänen äänensä.
Joskus vain asiat ovat liian suuria ja vaikeita kohdata. Ne vaativat ylittämään pelon. Ne vaativat todellista rohkeutta. 
Minä ylitin sen sillan, ja minulla on nyt hyvä olla. 
Se ei ollut helppo ylittää, välillä minua pelotti ja olin kääntyä takaisin. Mietin onko suuntani oikea. Välillä otin tanssiaskeleita sillalla. Välillä kuulin sillan narinan ja pelkäsin että se sortuu altani. Mutta rohkeuteni vei minut toiselle puolelle. Usko kulki kanssani. Enkä tarkoita mitään hengellistä uskoa. Vaan henkistä. Vahvaa voimaa joka on minussa. Minä olen oppinut tuntemaan sen voiman itsessäni.

Kirjoittaminen virtaa minussa, elämä virtaa minussa. 
Juuri nyt.
Hymyilen.

..Still falling for you (Ellie Clouding)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti